Biografia
Emmin intohimo on biisien tekeminen. Se on hänelle keino ilmaista itseään. Kaikki muu, mikä laulaja-lauluntekijän ammattiin liittyy – niin hyvässä kuin pahassakin –, tulee sivutuotteena.
Suomalaisessa rockskenessä Emmiä pidetään omapäisenä, oman tiensä kulkijana, joka ymmärtää vain yhtä kieltä: musiikin. Lahjakkailla ja näkemyksellisillä artisteilla on tähän varaa – eikä heillä ole muita vaihtoehtoja. Rehellisyys ja kunnioitus itseä, omia tekemisiä ja muita ihmisiä kohtaan ovat Emmin johtolankoja niin työssä kuin elämässä yleensäkin.
Laulaja-lauluntekijänä Emmi on arvostettu ja palkittukin; mm. Naissolisti Emma, NRJ Best Finnish Act. Erityisen selkeä osoitus Emmin kyvyistä ovat hänen tekstinsä. Taidokkaan idiomaattisena ja silti hyvin henkilökohtaisena englanninkielisenä sanoittajana Emmillä on vähän vertailukohtia Suomessa. ”Minulle on aina ollut itsestäänselvyys, että teen biisejä englanniksi. Ei siinä ole kyse mistään kansainvälisistä markkinoista, vaan siitä, miltä biisit kuulostavat. Minulle englanti on luonteva valinta.” ”Tekstit on tosi tärkeitä. Yksi tietoisista tavoitteista on kehittyä juuri tekstien tekijänä. Haluan laajentaa skaalaani, ja oppia tekemään sanoituksia eri tyyleillä ja eri näkökulmista.”
25-vuotias Vilppulasta kotoisin oleva ja nykyään Helsingissä asuva Emmi lunasti paikkansa suomalaisessa musiikkielämässä 21-vuotiaana kultaa myyneellä debyyttialbumillaan ”Solitary Motions”. Debyytillään Emmi saavutti paljon lyhyessä ajassa. Nuori laulaja-lauluntekijä ponnahti hetkessä valokeilaan alkuvuodesta 2001 esikoissinglellään ”Breakable”. Sitä seurasi single ”Crashing Down” (Anybody There), josta tuli välitön hitti. Esikoisalbumi poiki singlehitit myös nimikappaleestaan ”Solitary Motions” sekä laulusta ”Green Car”. Lavakokemustaan Emmi kartutti tekemällä yhtyeensä kanssa kaksi kotimaan kiertuetta.
Menestys kotimaassa oli vasta alkua. Emmin videot pyörivät ahkerasti MTV:n kanavilla ympäri Eurooppaa. ”Solitary Motions” julkaistiin Euroopan-laajuisesti positiivisen julkisuuden saattelemana. Keikkakokemusta kertyi mantereen kaikista kolkista, varsinkin sen jälkeen kun veteraaniyhtyeet Roxy Music ja Runrig valitsivat Emmin mukaansa kiertueilleen.
Vuonna 2002 julkaistulla ”No Nothing” –levyllä näyttäytyi särmikkäämpi ja itsevarmempi Emmi. Hän itse kiteytti asian näin: ”Olen oppinut kolme asiaa, jotka voi oikeastaan tiivistää yhdeksi asiaksi. Olen oppinut käyttämään ääntäni. Se tarkoittaa sitä, että olen oppinut sanomaan mielipiteeni ja tarvittaessa vaikka huutamaan. Ja se tarkoittaa myös sitä, että olen oppinut laulamaan.” ”No Nothing” -levyn kappaleet olivat debyyttiin verrattuna karheampia, maanläheisempiä ja henkilökohtaisempia. Kakkoslevyllään Emmi ei myöskään enää mahtunut lupaavan nuoren popparin tai hänen yhteydessään alun perinkin harhaanjohtavan ”vihaisen nuoren naisen” muottiin. ”No Nothing” –albumista julkaistiin kaksi versiota, ja sen tunnetuimmiksi kappaleiksi nousivat ”Into The World” ja ”Dancing Thru The Stars”.
Debyyttilevyllään Emmi teki erittäin tiivistä yhteistyötä tuottaja Hannu Korkeamäen kanssa. Saman Korkeamäen kautta hän myös päätyi EMI Finlandin talliin vuonna 2000. Myös valtaosan ”No Nothing” –albumin lauluista Emmi sävelsi yhdessä Hannun kanssa. Lisäksi esimerkiksi laulua ”If I Had” oli mukana työstämässä lontoolainen säveltäjä- ja tuottajakaksikko Rainmaker (Jamie Maher ja Michael Fayne), jonka kädenjälkeä on aiemmin kuultu Texasin, Manic Street Preachersin, Travisin ja the La’sin tasoisten brittisuuruuksien levyillä. ”No Nothing” –levyn tuotti Jyrki Tuovinen (Apulanta, Giant Robot, Manboy, NuSpirit Helsinki) ja tärkeässä roolissa albumin työstämisessä oli myös Emmin tuolloinen yhtye eli Timo Kämäräinen (kitara), Petrus Yli-Tepsa (basso), Jyrki Alanen (koskettimet) ja Jani Auvinen (rummut ja lyömäsoittimet).
Tammikuussa 2004 Emmi oli matkalla tapaamaan ensi kertaa Lasse Kurkea (mm. Lemonator-yhtye, Egotrippi –tuottaja). Lauluntekijää jännitti, koska tarkoituksena oli esitellä omia uusia biisejä. Ensitapaamisella sanelumankka lauloi ja Lasse Kurki ei voinut - eikä halunnutkaan - peitellä innostustaan. Tästä kohtaamisesta alkoi albumin mittainen tiivis yhteistyö, joka sekä Emmin että Lassen mukaan oli ”helppoa ja kivaa – niin luonnollista, että jopa pelotti”.
Keskiviikkona 05.10.05 oli aika paljastaa Emmin ja Lassen yhteistyön hedelmä, ”Can Full of Joy”. Se on sellainen levy, joka Emmin joskus aavistettiinkin pystyvän tekemään. Albumin yhdestätoista kappaleesta huokuva tunnelataus melkein jättää varjoon biisien taidokkaat sävelkulut ja sovitukset. Kolmannen studiolevynsä tekoon Emmi keskittyi pitkään – ja nautti. Sen myös kuulee levyltä. Albumia tehtäessä keskityttiin erityisesti siihen, että levylle saadaan vangittua ja tuotua esiin se tunnelataus, jolla biisit on luotu. Hyvää fiilistä ja tekemisen iloa sykkivä moderni retrorock-albumi ”Can Full of Joy” kertookin Emmin jälleen astuneen eteenpäin urallaan, jonka loppua ei tällaisten biisien valossa näy.
”Can Full of Joy”:lta on singleiksi valittu kesäkuussa julkaistu ”Eileen” sekä lokakuun lopussa julkaistava ”What Do You Want From Me”. Video tehtiin poikkeuksellisesti albumin nimikappaleesta ”Can Full of Joy” eikä singlebiiseistä.
Emmin bändissä vuonna 2005 soittavat Lasse Kurki (kitara), Jonne von Hertzen (basso) ja Jani Ketonen (rummut). Ensi kertaa tätä kokoonpanoa on kuultu livenä keikalla 03.09.05 Oulussa ja televisiossa 21.09.05 TV2/Pop Klubi –ohjelmassa.